Joulukirje 2002

Eräässä seminaarissa esiinnyttiin vain etunimillä. Tavoitteena oli oppia kohtamaan toiset ilman työrooleja. Olli (26) ja Pekka (52) istuivat vierekkäin. Olli oli luonteeltaan ihmiskeskeinen ja Pekka asiakeskeinen. Heidän välilleen syntyi heti kaverisuhde, vaikka he olivat monella tavalla erilaisia. Keskustelu oli innostavaa ja monipuolista. He ilmaisivat ajatuksensa suoraan, uskalsivat olla reilusti eri mieltä, ja jopa väitellä keskenään.

Kolmantena päivänä kaikki paljastivat ketä olivat ja mitä tekivät. Olli oli pizzayrittäjä. Pekka oli tunnetun yrityksen omistaja ja toimitusjohtaja. Tämän kuullessaan Ollin ilme muuttui ja olemus jäykistyi. Pekkakin vaivautui tilanteesta. Keskustelusta hävisi avoimuus, rentous ja innostus. Molemmat kohtasivat toisensa ikäänkuin naamion takaa.

Kaikilla ihmisillä on naamioita. Ihmisen sisin on herkkä ja se tarvitsee suojausta, koska maailma ei ole aina ystävällinen paikka. Näitä suojia kutsutaan myös rooleiksi. Mutta liian paksut roolit häiritsevät yhteistyötä. Ne haittaavat me-henkeä ja vuorovaikutusta, jota tarvitaan tiimi- ja yhteistyössä, johtamisessa ja opastamisessa, asiakaspalvelussa ja myymisessä. Kun ihminen on oma itsensä, hänen ajatuksensa kulkee, motivaatio on korkea ja työ sujuu rennon tehokkaasti. Sellaisessa tilassa urheilijatkin onnistuvat parhaiten ja joukkueet jopa ylittävät itsensä.

Työelämässä on viime vuodet otettu useita askeleita oikeaan suuntaan. Monissa työpaikoissa on ymmärretty kannustavan ilmapiirin merkitys. Työkavereita kohdellaan arvostavasti ja työt hoidetaan yhteistuumin. Mutta me emme ole valmiita. Muuttuva maailma uhkatekijöineen edellyttää lisää avointa vuorovaikutusta, erilaisuuden hyväksymistä ja rohkeutta kohdata haasteita. Pysyvä rauha alkaa kanssaihmisen ymmärtämisestä ja arvostamisesta kotona, työpaikoilla ja koko maailmassa.

Joulu on myös läheisyyden juhla. Kaupungilla tapaa kuitenkin ihmisiä, jotka ovat tämän unohtaneet. He ryntäilevät kaupasta toiseen ja ovat epäkohteliaita. Myös jouluostoksilla voi riisua naamioita, luopua kiireisen perheenäidin tai stressaantuneen isän roolista. Hymyilemistä kanssaihmisille voi harjoitella kassajonossakin.

Syvin ihmisyys löytyy perheistä ja ystävyydestä. Jouluna muistamme läheisiämme. Osaammeko kohdata heidät myös ilman naamioita ja antaa sydänten puhua sydänten kieltä?

Takaisin artikkeleihin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *