Verottaja voi sammuttaa yrittäjän kipinän helposti

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 13.9.2004

Olen saanut tehdä yhteistyötä Konserniverokeskuksen johdon ja tiimien vetäjien kanssa. On ollut hienoa kuulla nykyajassa toimivan verottajan ajatuksia ja siitä miten asioista keskustellaan avoimesti, miten verottaja pyrkii yhteistyöhön ja ohjaa asiakkaita siten, että yritys voi keskittyä omaan menestymiseensä. Kokonaisuus toimii tehokkaasti, eikä tule yllätyksiä, jotka synnyttävät epävarmuutta ja joiden selvittämiseen joudutaan käyttämään turhaan voimavaroja puolin ja toisin.

Mutta toimiiko sama ajattelu muidenkin yritysten verotuksessa? Ymmärtääkö verottaja eri puolilla Suomea pienten yritysten toimintaedellytysten tarpeita ja toiminnan kannalta järkeviä kulurakenteita? Hallituksemme työllistämistavoite on kova. Jo pitempään on ollut nähtävissä, että työpaikkoja tarjoavat erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Miten paljon verottajan vanhanaikainen asennoituminen voi estää tällaisten yritysten syntymisen tai toiminnan jatkumisen?

MIKÄ ON TYÖTÄ JA MIKÄ YKSITYISTÄ?

Pienten yritysten toiminta muistuttaa Keski-Euroopassa jo vuosisatoja käytettyä perheyrityksen mallia. Siinä perhe asuu ja työskentelee samassa paikassa. Töitä tehdään asiakkaille aina kun niitä on – aikaan ja paikkaan katsomatta. Kaikki yksityinen (tilat, laitteet, kulkuvälineet…) palvelee yrityksen toimintaa, kun siihen on tarvetta. Tämän seurauksena rajanveto yksityisen ja yrityksen välille on vaikea ja monissa tilanteissa mahdotonta tehdä.

Suuryritykset työllistävät nykyään entistä vähemmän ihmisiä. Niin sanottujen vapaasti liikkuvien ammattilaisten määrä kasvaa. Heitä edustavat esimerkiksi nykyiset mikroyritykset. Ne eivät voi toimia samalla tavalla organisoidusti yhdessä paikassa, kuten suuremmat yritykset, vaan työt tehdään siellä missä työ on tai missä se on mahdollista tehdä: asiakkaan luona, omassa työpisteessä, kotona, autossa, autotallissa…

Työn ja yksityisen erottaminen toisistaan ajallisesti ja paikallisesti on vaikea eikä toiminnan kannalta edes järkevää. Allekirjoittanutkin on lomalla töissä heti, kun asiakas soittaa. Tarjouksia tehdään joskus veneessä. Kontaktiverkostoa ylläpidetään kaikkialla.

Ei ole enää olemassa tarkasti rajattua työ- ja vapaa-aikaa, vaan elämä muodostaa kokonaisuuden, jossa ihminen toteuttaa osaamistaan ja tyydyttää tarpeitaan monenlaisen tekemisen kautta. Työ on elämää ja elämä on työtä. Työn käsite laajenee ja hämärtyy.

VEROTTAJA ON YMMÄRTÄVÄINENKIN

Henkilökohtainen käsitykseni on, että yleisesti verottaja Suomessa elää nykyaikaa ja pyrkii avoimeen yhteistyöhön.

Viime vuosina on moni hämmästynyt mennessään negatiivisella asenteella verotoimistoon ja vastassa onkin ollut ystävällinen ihminen, joka on antanut avoimesti neuvoja. Mutta valitettavasti joukossa on muutamia veroviranomaisia (ihmisiä), jotka elävät menneisyydessä. He käyttävät virkamiehen asemavaltaansa tavalla, joka teettää paljon turhaa työtä kummallekin osapuolelle. Tällainen asenne ja toimintatapa vaikuttaa myös motivaatioon.

Yrittäminen vaatii kipinää. Luovuus edellyttää hengen paloa. Onnistuminen kiihottaa jatkamaan. Järkevän toiminnan mahdollisuudet, ympäristön arvostus ja kannustava suhtautuminen ruokkivat ja ylläpitävät yrittämisen henkeä. Menestyminen tulevaisuudessa on yritysten, henkilöstön ja yhteiskunnan yhteinen asia.

Pelaamme kovassa kansainvälisessä sarjassa, jossa resurssit on saatava tuottavaan ja järkevään käyttöön. Lisäksi tarvitsemme uusia yrityksiä samalla tavalla kuin puut metsässä tarvitsevat aluskasvillisuutta. Nykymaailmassa ei pitäisi enää esiintyä joukkuekaverin jatkuvaa kampittamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *