Kirkon suunta 2000

YLEISTÄ

”Alhaalta kasvava kirkko” on hyvä ilmaisu, joka kertoo mistä on kysymys, eli kehitys lähtee eri suunnasta kuin aikaisemmin. Nimi sisältää kuitenkin mielikuvan, että joku on ylhäällä ja toinen alhaalla. Tässä mielessä ”ihmisten tarpeista kasvava kirkko” on ehkä parempi ilmaisu.

Joissain kohdissa teksti edustaa vanhaa käskevää johtamista: kirkon on muututtava, seurakunnan on asetuttava vuorovaikutukseen… Kun sijamuoto muutetaan, muuttuu käsky tavoitteeksi, joka on motivoivampi. Ei siis ”kirkon on muututtava” vaan ”kirkko muuttuu” ja ”seurakunta asettuu”.

Mietinnössä korostetaan myös miten tärkeää on, että papit ryhtyvät kommunikoimaan seurakuntalaisten kanssa uskon asioissa. Tehtävä lienee vaikea, mutta äärimmäisen tärkeä. Ihmiset ovat valveutuneita ja kriittisiä kaikille asioille, joita tarjotaan ”ylhäältä”. Tämä koskee myös allekirjoittanutta, ja siksi rohkenen esittää kommentteja myös mietinnön joihinkin uskontoon liittyviin asioihin.

Mietinnön muutamissa kohdissa syntyy edelleen mielikuva Jumalan valtakunnasta, joka tulee muualta ja kirkosta, joka julistaa ylhäältä päin. Koska moni suomalainen on saanut autoritäärisen kasvatuksen, reagoi hän helposti negatiivisesti tällaisiin mielikuviin. Jotta mielipiteiden johtajat saadaan paremmin kuuntelemaan kirkon sanomaa, on parempi rakentaa mielikuvat vastaanottajaystävällisemmiksi, jolloin ne voivat jopa vahvistaa oman ajattelun perusteella syntyneitä käsityksiä.

Sana ”uhrautuminen” tulkitaan Suomessa helposti liian alistuvaksi (maanmatonen), koska meidät on kasvatuksessa usein pakotettu uhrautumaan ja alistumaan. Siksi mielikuvia luotaessa ovat parempia sanoja palvelu (jota on käytettykin), arvostus ja auttaminen.

MIETINTÖ

Sivu 1
* Kappaleessa kuusi on oleellinen asia. Ihmiset kaipaavat tervettä ja aitoa kristillisyyttä, jota he eivät koe löytävänsä seurakuntaelämästä. Tärkeitä mietittäviä asioita ovat, miksi he eivät koe näin (on jo mietitty monessa kohtaa mietintöä) ja erityisesti millä tavalla pitäisi toimia, jotta usko tähän palautuisi tai syntyisi.

Sivu 2
* Toinen kappale korostaa viestintäohjelman tärkeyttä. Ihmiset muodostavat arvonsa ympärillä olevien perusainesten pohjalta, jotka ovat pinnallisia ja elintasoon liittyviä. Siksi kirkon osallistuminen viestintävirtaan on tärkeä.
* Lähimmäisen palvelemisen lisäksi voisi enemmän korostaa myös omassa itsessään olevan elämän palvelemista. Jokaisen ihmisen syntymä on merkki Jumalan tahdosta ja rakkauden toteutumisesta. Jumala on elämän luonut, siksi jokaisessa ihmisessä elää Jumala. Kun osaamme hoitaa oikealla tavalla itseämme, osaamme hoitaa paremmin myös muita. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Joissakin kohdissa voi syntyä käsitys, että pitäisi rakastaa enemmän kuin itseään ja silloin ollaan jo ylinöyryyden puolella, jota muut voivat käyttää hyväksi.
* Omien välittömien kokemusten merkitys kasvaa. Tämän ovat huomanneet myös mainonnan ja markkinoinnin ammattilaiset. Koska heidän tavoitteensa on levittää maailmaan mahdollisimman paljon tavaraa ja palveluja, on kirkon lähdettävä kilpailemaan näiden viestimien kanssa tarjoamalla fyysisen elämisen rinnalle tietoa ihmisen henkisyydestä ja elämästä.
* ”Kirkon oikea paikka on nyt ihmisten elämän lähipiirissä”. Tarvitaanko ”nyt” sanaa? Tästä voi syntyä mielikuva, että kyseessä on vain tämän hetken trendi. Kirkon oikea paikka on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmisten keskellä.

Sivu 3
* Tässä on myös sitä ”muualta tulevaa”. Voi syntyä mielikuva, että seurakunta omistaa Jumalan valtakunnan ja tuo sitä harkinnan mukaan. Jumalan valtakunta on kaikkialla. Kirkon avulla ja opastuksella ihmiset löytävät sen. Olen itse löytänyt Jumalan valtakunnan itsetutkiskelulla ja kysymysten tekemisellä sisimpääni sekä muutamilla voimakkailla kokemuksilla.

Sivu 5
* Neljännestä kappaleesta ei synnyt selvää mielikuvaa. Tavoite jää jotenkin epäselväksi ”… todistaen, kasvattaen ja palvellen …”. Kun joku haluaa todistaa jotakin, syntyy helposti mielikuva, että yksi on oikeassa ja toinen väärässä. Tämä ajattelutapa tartutetaan ihmisten aivoihin jo koulussa. Kuitenkin elämä on laaja kokonaisuus. Kaikkiin totuuksiin liittyy monia oikeita vastauksia riippuen tarkastelusuunnasta ja kehitystasosta. Ehdotan että kirkko opastaa, ohjaa ja palvelee. Lasten kasvatuksessakin luovutaan nykyään ”kasvattamisesta” ja keskitytään enemmän virikkeiden antamiseen, ohjaamiseen ja opastamiseen. Kasvattaminen sisältää usein ajatuksen, että meillä on valmis muotti mihin kasvatettava tungetaan. Näin on myös tehty ja siksi luonnollisista lapsista on tullut epäluonnollisia aikuisia.

Sivu 6
* Tämän muistion tarkoituksena on … Kappale on tärkeä, mutta poistaisin sanan ”uupuneille”. Sanan käyttämisen motiivi on ymmärrettävä, mutta tässä mietinnössä siitä voi tulla eräänlainen totuus, joka voi ohjata asennoitumista: ihminen uskoo olevansa uupunut, kun näin sanotaan mietinnössäkin, vaikka ei todellisuudessa sitä ole.
* Neljäs kappale on yksi parhaimmista, koska näin elämä ja yritystoimintakin rakentuvat. Joustavassa suunnittelukäytännössä huomioidaan jatkuvasti ympäristössä ja ihmisten arvoissa tapahtuvat muutokset. Toimenpiteet ovat silloin myös elämänläheisiä.

Sivu 8
* ”Kirkko tulee toimivaksi yhteisöksi uhrautuvan palvelun kautta”. Ehdotus: ”Kirkko on uskon ja toivon yhteisö, jossa palvelu ylläpitää ja kehittää keskinäistä rakkautta.”
* ”Jumalan sanaa puhtaasti julistetaan”. Reagoin hiukan negatiivisestisanaan ”puhtaasti”, koska kuka takaa, että se julistetaan puhtaasti. Sananjulistajatkin ovat tavallisia ihmisiä asenteineen ja inhimillisineongelmineen, joten miten he pystyvät puhtaasti julistamaan. Historia on osoittanut, että monet puhtaat aatteet ovat olleetkin kaikkea muuta. Ehdotus: ”Seurakunta on yhteisö, jossa seurakuntalaiset kuulevat Jumalan sanaa ja sakramentit oikein toimitetaan.”
* Voisiko kappaleen aloittaa lauseella: Jumala antoi elämän. Kirkon jäseniksi ihmiset tulevat pyhässä kasteessa. Kappaleen lopussa: ”he eivät enää elä itselleen”. Sopisiko lisäys: he eivät enää elä vain itselleen.

Sivu 10
* Yrityselämä on myös rakentamassa toimintansa pienistä yhteisöistä, joissa parhaiten pystytään saamaan esiin ihmisten todellista yrittäjäluonnetta. Isot organisaatiot paloitellaan tulosyksiköiksi, tulosyksiköt tuotetehtaiksi ja tuotanto soluiksi (itseohjautuviksi työryhmiksi). Kokemusten kautta on jo havaittu näiden paremmuus isoon linjaorganisaatioon verrattuna. Japanilainen laatupiiriajattelu toi tämän pienryhmätyöskentelyn esiin. Sinänsä laatupiirissä ei ole mitään ihmeellisiä uusia ideoita. Kun siitä otetaan pois sanat Japani, laatu ja piiri, on jäljellä perusidea, jonka mukaan talkoot toimivat.
* Kuten palaverissamme oli puhetta on tärkeää, että vetäjät tiedostavat minkälaisia vastustuksia ja ongelmia he tulevat kohtaamaan, kun tällainen toimintatapa käynnistyy. Jos tätä ei tiedä, vetäjä kokee epäonnistumisia. Innostus ja itseluottamus voivat laskea ja syntyy riski koko toiminnan tyrehtymisestä. Kun eteen tulevat ongelmat tiedetään, voi niihin valmistautua ja ottaa haasteena. Tämä kasvattaa itseluottamusta ja lisää innostusta.

Sivu 14
* Erillisprojektin ideana voisi olla selvittää miten yhteiskunnan vaikuttajat, päättäjät ja yritysjohtajat ym. saataisiin mukaan seurakuntatyöhön tai kuuntelemaan kirkkoa paremmin. He ohjaavat Suomen yhteiskuntaa, ja heidän ajattelunsa ja asennoitumisensa pohjalta ohjautuu koko Suomi-laiva. Ryhmä on haasteellisin kohde, kun ajatellaan ihmisarvoisen elämän säilyttämistä.
* Seurakunnissa voidaan myös aktiiviseurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden piirissä pohtia ennakkoon: 1. Miten hankitaan useampia paikkakuntalaisia mukaan. 2. Kun heidät saadaan mukaan, niin mitä heidän kanssaan tehdään, jotta he innostuvat ja tulevat toisenkin kerran. 3. Kun tehdään uutta, on innostus alussa suuri. Jonkin ajan kuluttua se laantuu ja silloin tarvitaan uusia toimenpiteitä. Mitkä nämä ovat?

Sivu 18
* Tässä on taas käskyjohtamista: päätösvaltaa ja vastuuta on siirrettävä käytännön toteuttajille. Ehdotus: päätösvalta ja vastuu siirtyvät käytännön toteuttajille.
* ”… kun nuoret ja keski-ikäiset saavat tuoda seurakuntatoimintaan oman työskentelytyylinsä”. Tämä on loistava ajatus. Se tuo rikkautta ja moniarvoisuutta seurakunnan toimintaan. Lisäksi ihmiset tuntevat itsensä tärkeiksi, kun voivat käyttää osaamistaan seurakuntatyöhön. Ihmisillä on sisimmässään tekemisen tarve ja kun tekeminen on innostavaa, jaksetaan sitä tehdä pitkäänkin. Seurakunnan toiminta voi tulevaisuudessa olla sellaista, että sen piirissä ihmiset puuhastelevat kaikkia asioita, jopa saavuttamatta mitään ihmeellistä. Henkisyys toteutuu yhdessäolossa.

Sivu 20
* ”Hengellistä uudistusta …” Kappaleen viesti tuntuu kovalta. Siinä ”me” kokevat olevansa muiden yläpuolella ja heillä on totuus. Kappale kannattaisi miettiä uudestaan. Mitä sillä halutaan kertoa?
* Iltarukouksen opettamiseen voisi liittää myös järkiperäiset motiivit. Itsensä kehittämisen lähtökohtana on itsetuntemus. Iltarukouksessa käydään yleensä lyhyesti läpi päivän hyvät tapahtumat ja myös mahdolliset huonot käyttäytymiset. Tämä lisää oman minän tarkkailua, ja syventää käsitystä itsestä ja sitä kautta elämästä. Vähitellen ihminen oppii aktiivisemmin ohjaamaan omaa käyttäytymistään arkipäivän tilanteissa positiivisempaan muotoon. Samoin iltarukouksessa usein siunataan lähiystävät ja ihmiset. Tällainen empaattinen ajattelu lämmittää myös omaa sydäntä, jolloin ihminen rentoutuu ja nukahtaa helpommin todennäköisesti vielä miellyttävämpään uneen.
* Iltarukous on myös tärkeä rituaali. Kun siihen liittyvän tunnelman oppii pienenä, palautuu aikuisenakin sama tunnetila.

Sivu 21
* Iltatilaisuuksien pienryhmissä voidaan ideoida miten rukouskirjaa voi ja kannattaa käyttää perheessä. Nykypäivän ihmiset on totutettu ottamaan valmiita malleja ulkopuolelta, jolloin oma ideointi voi jäädä pieneksi. Ehkä monissa perheissä ei edes ymmärretä millä eri tavoilla rukouskirjaa voidaan käyttää.
* Ajatuksia koulun opetuksesta oli jo viestintäohjelman kommenteissa. Huomiota voisi kiinnittää myös esiin nousseeseen pienten poikien ongelmaan. Tytöt sopeutuvat paremmin koulujen kurinalaiseen työskentelyyn. Pojilla on kouluiässä paljon energiaa ja he kaipaisivat enemmän tekemistä; hiljaa istuminen tunnilla tuottaa vaikeuksia. Uskonnon opettajat voisivat kertoa Jeesuksen poikamaisesta lapsuudesta. Korostaa voisi myös, että Jumala edustaa nöyryyden ja rakkauden lisäksi myös voimaa ja energiaa, joka pikkupojissa purkautuu usein juoksemisen ja reuhomisen tarpeena. Kiehtovien tarinoiden kerronta tyydyttää myös tällaista energisyyttä, koska tarinoissa tapahtuu.
* Rippikoulutyössä voisi korostaa ryhmätyöskentelyä. Ulkoa opettelun sijaan voisi synnyttää syvällisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja uskonnosta ja uskosta. Tarvetyökalu sopii hyvin tähänkin tilanteeseen. Nuoret voivat kartoittaa omia tarpeitaan ja sitä kautta oppia ymmärtämään itseään paremmin. Vetäjien pitää pystyä hyväksymään nuorten nykypäivän tarpeet, jotka ympäristö on heille synnyttänyt. Ei ole nuorten vika, kun he haluavat ”kuunnella vain rokkia”. He ovat imeneet ympäristön vaikutukset itseensä. Hyväksymällä nuorten tarpeet, ja osaamalla keskustella niistä saamme aikaan kontaktin, jonka avulla pystymme viemään nuorille myös syvällisempiä ajatuksia.

Sivu 23
* Kokemuksellisuuden korostaminen on hyvin tärkeää, koska siihen liittyy tunne-elämyksiä. Rakkaus on tunnetta. Rakkaus Jumalaan on tunnetta. Uskoon herääminen on tunnekokemus. Mitä enemmän saamme tunteita liikkeelle seurakunnan tapahtumissa sitä otollisempia ihmiset ovat heräämiselle.
* Pieni yksityiskohta. Kirkon penkkien pitäisi myös edesauttaa myönteisiä kokemuksia. Ne eivät saisi olla sellaisia, että istuminen tuottaa vaikeuksia ja vie ajatukset muualle.

Sivu 24
* Näistä kohdista oli ajatuksia ensimmäisessä kirjeessäni (tädin hautajaiset). Kaste, konfirmaatio, vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat kaikki tapahtumia, jotka herkistävät ihmisiä. Kanava on valmiiksi auki, joten siemenen kylväminen tai kylvetyn siemenen kipinän hehkuttaminen on helpompaa kuin muulloin. Erittäin tärkeä on mietinnön kohta: pappeja on myös autettava kasvamaan ja erityisesti kasvamaan ihmisinä kohtaamaan aidosti ihmiset ja ihmisten tarpeet. Pappien koulutuksessa pitäisi käytännön tasolla harjoitella kontaktien luomista ja kipinän sytyttämistä kanssaihmisiin. Pappien puheisiin pitäisi liittää omakohtaisia uskon kokemuksia, joilla he saavat kuulijat reagoimaan ja kokemaan puhujan tunneliikahduksia.

Sivu 25
* Erittäin tärkeä kappale. Joulusta on tullut liian kaupallinen, kiireinen ja jopa stressaava tapahtuma ihmisille. Ehdotan työryhmän perustamista, joka miettii konkreettisia malleja, miten perheet voivat viettää joulun: voisi jopa olla aikataulutettu rakennelma, joka innostaisi ihmisiä kokeilemaan. Uskoisin, että monissa perheissä haluttaisiin esim. lukea jouluevankeliumi, mutta kun sitä ei ole ennenkään tehty, ei sitä kehtaa ehdottaa. Kun valmis malli neuvoo lukemaan evankeliumin, on kynnys matalampi.
* Joulupaaston ajatus tuntuu myös hyvältä. Tästäkin voisi laatia konkreettisen ehdotuksen: minä päivänä paastotaan, mitä se tarkoittaa käytännössä ja miten se tehdään turvallisesti.
* Kun toivottavasti joulunviettoa lähdetään rakentamaan uudelta pohjalta, tulee kuitenkin huomioida liike-elämän tarpeet. Viestit eivät saa olla niin voimakkaita, että kauppa nousee takajaloilleen. Silloin se ryhtyy työskentelemään ehdotusta vastaan ja onnistumisen mahdollisuudet ovat pienemmät. Näin ei tietysti pitäisi toimia (kaupan ehdoilla), mutta kun haluamme muuttaa tapoja, on parempi saada pienten muutosten kautta laajemmat piirit kääntämään suuntansa kuin monia vastustajia.
* ”Hartaushetkiltä odotetaan nykyisin elämysvoimaisuutta …” Hieno kappale. Tätä nykypäivän ihmiset tarvitsevat paljon. Mitä tarkoitetaan sanalla ”kauhistavuudessaan”?

Sivu 26
* Puheiden laadun parantaminen on todella tärkeää. Tunnelmallisilla (suggeroivilla puheilla) on kautta aikojen vaikutettu ryhmiin ja kansoihin. Kirkolla on oiva tilaisuus kohdata ryhmiä jatkuvasti ja siksi myös oiva tilaisuus vaikuttaa ryhmien ajatteluun, asenteisiin ja käyttäytymiseen.

Sivu 27
* Tämän puhumattomuuden olen todennut myös seminaareissa: monilla suomalaisilla on hengellistä elämää ja ajatuksia, joita ei uskalleta/haluta paljastaa ulkopuolisille. Kun saan ryhmän puhumaan hengellisyydestä, ovat ajatukset usein hajanaisia, joissa on palasia sieltä ja palasia täältä. Koska ihminen ei ole löytänyt kokonaisuutta, eivät palaset johda henkiseen kasvamiseen. Rohkaistuminen keskusteluihin auttaa kokoamaan käsitykset ja sitä kautta löytämään myös käytännön keinoja hengellisen elämän laajentamiseksi.
* Esimerkiksi hautajaisten kahvitilaisuudessa tai hääjuhlissa voisi pappi ehdottaa puolen tunnin keskustelua määrätystä aihealueesta, joka sopii sen hetken tilanteeseen. Pappi voisi aloittaa omakohtaisella esimerkillä ja kertoa mitä hän on oppinut. Jos pappi sanoo, että keskustelkaa puoli tuntia kristinuskosta, niin harva puhuu ja joka voi jopa ärsyyntyä tästä käskystä. Mutta jos pappi kertoo, mitä hänelle itselleen merkitsi rakastaminen myötä- ja vastoinkäymisissä, ja miten vaikeaa määrätyissä vastoinkäymisissä tämä oli, saattavat ihmiset innostua syvällisiinkin ihmissuhdekeskusteluihin. Koulutustilaisuuksien palautteissa lukee joskus: ihana huomata, että muillakin on samanlaisia ongelmia kuin minulla (helpottaa, kun voi puhua).

Sivu 28
* Musiikkikasetteja voisi tuottaa nykypäivän eri ikäryhmille. Joukossa voisi olla joitakin ajattomia syvällisiä ajatuksia ihmissuhteista, positiivisesta ajatteluista jne. Kirkko voisi myös tehdä rentoutumiskasetteja, joita kuuntelemalla ihmiset kokevat lämpöä, hiljaisuutta ja elämän syvyyttä (ehkä tällaisia on olemassakin).

Sivu 29
* Hengellistä harjaantumista voi opettaa rentoutumisharjoituksilla. Kuten mietinnössä todetaan, pitäisi tällaiset harjoitukset kuulua koulutukseen. Kun esim. rukous luetaan rentoutuksen avulla, syvenee tunnekokemus moninkertaisesti, koska ihminen pystyy vastaanottamaan paremmin rukouksen henkisen (tunne) sisällön.

Sivu 31
* ”Arvojen etsintään on kirkon käytävä toisten rinnalle sekä oppaaksi että keskustelukumppaniksi”. Lisäys: ja kuuntelijaksi.
* Yksilön onnen tavoittelu ja itsensä toteuttaminen ovat nykypäivän ihmisten todellisia tarpeita, siksi ne on hyväksyttävä. Ne eivät välttämättä vie yhteisölliseltä ajattelulta pohjaa pois. Päinvastoin ne voivat lisätä yhteisöllistä ajattelua, kun ihmiset saadaan ymmärtämään, että onnen tavoittelu ja itsetoteutus tapahtuu parhaiten muiden avulla (mitä annat sitä saat).
* Kirkko asettuu keskustelukumppaniksi kaikkien niiden kanssa, jotka myös etsivät hyvän elämän tietä. Entä ne, jotka eivät ymmärrä etsiä hyvän elämän tietä? Heidätkin pitäisi saada mukaan, ja se tapahtuu mm. toteuttamalla kirkon viestintäohjelmaa.

Sivu 32
* Jotta kristillisyydestä ei tule erillistä saraketta ihmisten elämässä, tarvitaan kirkon näkymistä kaikissa viestimissä. Kirkon on tärkeä osallistua arkipäivän keskusteluihin ja näyttää mitä tarkoittaa kristillisyys käytännön yhteiskunnallisissa asioissa. Tässä ihmiset tarvitsevat valmiita malleja, joita voivat kokeilla ja toteuttaa (koska monet on opetettu toteuttamaan malleja ja vähemmän luomaan itse omia laadukkaan elämisen mallejaan).
* On tärkeää tiedottaa, että hyvä elämä ei synny hetkessä, vaan sinne johtaa portaat. Pienenkin askeleen ottaminen oikeaan suuntaan täyttää hyvän elämän edellytyksiä, ja ihminen saa kokea tyytyväisyyttä ja onnistumista. Vähitellen askelmat lisääntyvät tai suurenevat.
* Tätä taustaa vasten jatkuva syntien anteeksi pyytäminen ja oman syntisyyden korostaminen on psykologisesti väärin. Aivot ovat tavallaan ”mekaaninen massa”, joka ohjaa käyttäytymistä siihen suuntaan minkälaisia kuvia aivoissa pyöritellään. Jos ihminen päivittäin pyytää anteeksiantoja synneistään, merkitsee se, että hänen mielikuvansa ovat jatkuvasti huonoissa teoissa. On hyvä pyytää anteeksi ja tajuta, että niistä on jotain oppinut. Tärkeämpää on ylläpitää mielessään positiivisia ajatuksia ja nähdä mitä kaikkea hyvää voi tehdä. Tällä tavalla ihminen ohjautuu nopeammin oikeaan suuntaan. Esimerkkejä löytyy paljon terveydenhuollon piiristä. Ihmiset, jotka päivittäin murehtivat sairauksiaan, tulevat entistä sairaammiksi. Ne taas, jotka miettivät hyvän olon tunteita, voivat paremmin. Kysymys on itsesuggestiosta. Urheilussa puhutaan mentaalivalmennuksesta.

Sivu 33
* Vastuu heikoista: Kirkon tärkeä tehtävä on työskennellä heikkojen rinnalla ja heidän puolestaan. Nykyään puhutaan A ja B kansalaisista, mikä sinänsä vastaa jonkin verran todellisuutta. Ongelmana on kuitenkin, että B kansalaisiksi luokitellut ryhtyvät uskomaan annettuun mielikuvaan, ja siitä voi tulla heille alitajuinen tavoite. Tällaiset ihmiset menettävät halunsa pyrkiä parempaan, koska he omaksuvat ulkoa syötetyn mallin. Lapsesta, joka kuulee usein olevansa heikko, arka ja ujo, tulee todennäköisesti sellainen. Heikon tilalle voisi miettiä muita sanoja tai puhutaan suoraan lapsista ja nuorista eikä heikoista. Moni ns. heikko on myös vahva esim. pehmeissä arvoissa (herkkä, aito, luonnollinen, empaattinen, rehellinen). Liitteenä on lehtiartikkeli A ja B ihmisistä.

Sivu 35
* Kun tavoitteena on saada useampia vaikuttajayksilöitä mukaan kristilliseen ajatteluun, on vaatimaton elämäntapa epärealistinen ilmaisu. Ihmisten elintasotarpeet ovat voimakkaita, ja jos käytetään vaatimatonta elämäntapaa, menetetään laaja kohderyhmä. Sen takia tätä ilmaisua voisi pehmentää ja puhua esimerkiksi tarpeista lähtevästä elämäntavasta. Se tarkoittaa mm., että saamme elää elintasoyhteiskunnassa ja nauttia tekniikan tarjoamista laitteista. Tuhlaavassa elämäntavassa hankitaan yli todellisten tarpeiden. Suomalainen kasvatus on myös tuottanut negatiivisen assosiaation sanaa vaatimatonta (vrt. nynny, alistuva) kohtaan.
* ”Vaatimaton elämäntapa”. Ehdotus: muita ihmisiä ja luontoa arvostava elämäntapa.
* Luonnon mukaanottaminen on hyvä ajatus. Lähes kaikki suomalaiset hakeutuvat lomallaan luonnon pariin. Luonnon kautta löytyy kytkentöjä syvällisempään elämään, joka madaltaa osallistumiskynnystä muuhun henkisyyteen.

Sivu 36
* … pidättäytyminen siitä, mikä ei ole välttämätöntä toimeentulon kannalta … Tämäkin on sanottu voimakkaasti. Välttämättömän tilalle voisi vaihtaa sanan tarpeellinen. Esimerkiksi lomamatkustaminen ei ole välttämätöntä juuri kenellekään. Kuitenkin se kansainvälistää, avartaa näkemyksiä ja luo kontakteja muihin kansallisuuksiin. Uudet maisemat herkistävät myös perheen sisäisiä ihmissuhteita. Maailman näkeminen pehmentää asenteita.
* Vaihtoehtoliikkeiden perusfilosofiat poikkeavat aina enemmän mitä teoreettisemmin niitä tarkastellaan. Sen takia voisi filosofisten väittelyiden ja erojen hakemisen sijaan siirtyä keskustelemaan yhteisistä tavoitteista. Niitä löytyy lukuisia ja niiden korostaminen yhdistää ryhmiä ja ihmisiä (yleinen veljeys).

Sivu 37
* ”Sen vieminen sinne, missä uskoa ei ole…” Tämä lienee subjektiivinen käsitys, joka ylläpitää kristityssä helposti ajattelua, että olemme muita ihmisiä parempia. Sivulla 36 todetaan kaikkien ihmisten yhtäläinen samanarvoisuus ja sen pitäisi näkyä selvästi, kun kristinuskoa levitetään maailmaan. Kaikkialla on uskoa, se on vain eri kulttuureissa syntynyttä ja eri laatuista. Vuosien varrella syntynyt mielikuvani on seuraava: Kaikki elämä lähtee Jumalasta. Jumala on maapallon keskipisteessä, josta usko säteilee pintaan. Eri puolilla maailmaa se tulee esiin paikallisen kulttuurin ja ihmisten kehitystason kautta ja ikäänkuin värjäytyy sen mukaiseksi. Olemme kaikki Jumalan luomassa laajassa elämän kietokulussa mukana. Siksi tuntuu pahalta väite, että joku on pakana. Hänhän saattaa toteuttaa Jumalan tarkoitusta jopa paremmin kuin me, tosin paljon alkeellisemmalla tasolla.
* Maailmassa on tehty paljon vahinkoa ihmisille uskontojen varjolla ja uskomuksella, että me olemme hyviä ja muut huonompia. Carl Gustav Jung on tutkinut näitä asioita laajasti ja nähnyt miten länsimainen kulttuuri on mm. tuhonnut intiaanien aitoa elämän ja luonnonmukaista kulttuuria. Jos esimerkiksi jokin intiaaniheimo elää onnellisena sovussa itsensä ja luonnon kanssa ja ylläpitää tasapainoista elämää, onko Jumalan tahto, että sinne mennään puhumaan kristinuskosta sen kaikkine seurannaisilmiöineen?
* Lähetystyön pitäisi rakentua siten, että lähetystyöntekijät menevät eri kulttuurien piiriin ja perehtyvät ensin sen kulttuurin uskomuksiin. Kun he löytävät yhtäläisyyksiä kristinuskon kanssa, voivat he pikkuhiljaa laajentaa väestön tietämystä kristinuskon elämän ohjeista, sitten vähitellen Jeesuksesta ja koko kristinuskosta. Suuri virhe on mennä todistamaan, että te olette väärässä.

Sivu 42
* Työntekijät valittavat kokousten paljoutta. Lähes kaikissa suuremmissa organisaatioissa ihmiset valittavat samaa. Syynä on usein, että kokouksia ei osata johtaa oikealla ja innostavalla tavalla. Paikalla on paljon asiantuntemusta, mutta johtamistyöskentely on niin heikkoa, että 1+1 = 0,5, kun se voisi olla 3.
* Kokousten johtaminen on taito, jota pitää opiskella ja harjoitella. Kokousten alussa pitää myös määritellä miksi ihmiset on kutsuttu kokoon tai mihin kokouksella pyritään. Usein on käynyt niin, että kun kokous päättyy, eivät ihmiset oikein tiedä miksi se pidettiin. Kokoukset ja tilaisuudet joiden päätavoitteena on yhdessäolo, on toinen asia. Liitteenä on Kauppalehdelle lähetetty kirjoitus seminaareista.
* Kirkkoa on aina uudistettava = (ehdotus) kirkko muuttuu jatkuvasti.
* ”Koska kuljemme pyhän hengen jatkuvassa johdatuksessa …” Näinhän ei ilmeisesti ole tapahtunut, koska olemme nykyisessä tilanteessa. Voisi olla mielenkiintoista miettiä jossakin työryhmässä ja muutaman psykologin läsnäollessa mikä on johtanut nykyiseen tilanteeseen, jossa kirkko on etääntynyt ihmisten todellisista tarpeista. Kun vastaukset löytyvät, tiedämme tarkemmin miten organisaatiota ja sen hallinnollisia ihmisiä pitää kehittää.

Sivu 45
* Ensimmäinen kappale on loistava.
* Seurakuntarakenteen kehittäminen. Ilmaisu jää epäselväksi. Mitä tarkoittaa rakenne? Onko kysymyksessä organisatoorinen rakenne, toimintamuodot, toimintatavat …?. Tähän pitäisi keksiä selkeämpi ilmaisu.
* Kertatapahtumia ja projektinomaisesti toteutettavia hankkeita varten tarvitaan osaavia vetäjiä. Ei riitä, että sydän on lämmin ja sielussa sykkii vahva usko. Tarvitaan käytännön johtamis- ja junailu-taitoa. Poikamme on steinerkoulussa ja tyttäremme steinertarhassa, joissa toteutetaan ihmisen arvostamisen toimintamalleja (henkisyyttä). Hallituksessa istuu ihmisiä, joilla on lämmin sydän. Nyt on kuitenkin pariin otteeseen jouduttu hankaliin juridisiin tilanteisiin, kun asioita on viety liian ihanteellisesti eteenpäin. Ei ole tajuttu, että välillä tarvitaan konkreettista organisaatiojohtamisen taitoa.

Sivu 45
* Hengellisen uudistuksen tukeminen. Tämäkin on jonkin verran epäselvä sanonta. Ehdotus: Henkisyyden lisääminen ja kehittäminen (löytyy varmasti parempiakin ilmaisuja).

Takaisin Usko ja uskonto -sivulle

Takaisin Artikkelit -sivulle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *