Blogikirjoitukset

 

Otsikkoa painamalla koko artikkeli näkyviin.

Persoonallisuustestit

LinkedInissä on kysymys: ”Millainen on hyvä ja millainen huono testi?”

Kommenttini.

On hyviä ja huonoja testejä. Kaikki tuovat aina jotain esiin. Vaarallisimpia ovat ne, jotka kertovat minkälainen ihminen on, koska pelkästään testien perusteella ei voi rekrytoida ihmisiä. Tärkein tekijä on tulosten tulkinta, sillä persoonallisuutta ei voi mitata. Eihän sille ole edes olemassa yhteistä käsitystä maailmassa.

Tulokset ovat suuntaa antavia, joiden ”totuudenmukaisuutta” arvioidaan keskustelemalla testattavan kanssa. Tässä osa-aluessa on eniten puutteita ja eniten pitää varoa ns. ”kirjanoppineita”, jotka ovat aivopesseet itsensä uskomalla liikaa omiin testeihin.

Testaajan tärkeimmät ominaisuudet ovat itsensä rehellinen tunteminen (tunne itsesi – tunne muut), aito vuorovaikutustaito ilman ”oikeassa olevaa” ammattiroolia ja rohkeus kyseenalaistaa omat käsityksensä. Taustalta pitää myös löytyä hyvä itseluottamus, johon liittyy ymmärrys, että en ehkä tiedä ja osaa kaikkea.

Kokeile http://www.egoswot.com

Katso tuloksia http://www.spiik.fi/wp/?page_id=2109

Blogikirjoitukset

Opetusmenetelmät

YLE Uutisissa kerrotaan opettajasta, joka luopui luennoista.

Kommenttini.

Ei uutta taivaan alla. Sinänsä hassu nimitys: käänteinen opiskelu.

Samaa menetelmää ovat työssään hyvin onnistuvat konsultit ja valmentajat käyttäneet jo vuosikymmeniä eli kuten jutussa sanotaan: ”kontaktiopetuksessa ratkotaan yhdessä ongelmia ja analysoidaan sekä sovelletaan tietoa”.

Tämä on tehokkain keino kohdata muutoksia ja muuttaa oikeasti perinteisiä käytäntöjä ja organisaatiokulttuuria. Samalla menetelmällä opetetaan esimiehille mm. kannustavaa johtamista ja työntekijöille tiimi- ja yhteistyötä, jolloin mukana on myös käytännön harjoituksia (esim. korjaavan palautteen antamista).

Tehdään yhdessä eikä perehdytä vain pelkkään teoriaa. Kysymys on tiedon muuttaminen taidoksi. Urheilu on hyvä esimerkki miten kaukana ne välillä ovat toisistaan. Kummallisinta on, että olemme vuodessa 2017 ja vasta nyt asiaa kokeillaan ja sitä seurataan. Urautuneet käsitykset ja menetelmät istuvat tiukassa.

Leo Tolstoi: “Useimmat ihmiset pystyvät harvoin hyväksymään ilmeistä 
totuutta, jos se pakottaa heidät myöntämään sellaisten johtopäätösten 
erheellisyyden, josta on tullut osa heidän kokonaiskäsityksestään”.

Blogikirjoitukset

Nasta vai kitka

Julkaistiin Turun Sanomissa 29.3.2017

Olen koko ikäni ollut vannoutunut nastarenkaiden käyttäjä. En ole edes ajatellut kitkarenkaita. Syksyllä ostin käytetyn auton, jonka mukana tuli kitkarenkaat. Ajattelin heti vaihtaa ne nastoihin. Päätin kuitenkin kokeilla kitkarenkaita tämän talven. Kokemus on yllättänyt enemmän kuin positiivisesti. Olimme viikon Lapissakin ja kunnon talviolosuhteissa ne tuntuivat jopa paremmilta kuin nastat.

Nastarenkaiden kohdalla minua on häirinnyt eniten paljaiden teiden turha kuluttaminen. Etelässä tosi liukkaita talvikelejä on nykyään vain muutamia päiviä vuodessa, joka tarkoittaa, että yli 90 % ajostani tapahtuu olosuhteissa, joissa ei tarvittaisi edes talvirenkaita.

Kitkalle vaativin olosuhde on nollakelin molemmin puolin oleva tienpinta. Toisaalta nastoillakin on silloin syytä olla varovainen; kitkalla ehkä 10 % varovaisempi. Se ei oikeasti ole mikään ongelma.

Tutkimusten mukaan nastat ovat parempia jäällä – senhän kertoo jo terve järkikin. Tottakai metalli jarruttaa paremmin kuin kumi. Mutta mitä tutkimukset sanoisivat, jos niihin otettaisiin mukaan kuljettajan parempi tilannehallinta?

Olin eilen töissä Helsingissä ja mennen tullen oli hyvä fiilis, kun tiesin etten kuluta paljasta tienpintaa kuten aikaisemmin. Eikä tarvitse joka päivä miettiä joko kesärenkaat uskaltaisi panna alle. Jatkossa olen kitkarenkaiden käyttäjä.

Blogikirjoitukset

Yhteistyön voima

Facebookissa on kirjoitus miten äiti tajusi yhteistyön merkityksen, kun poika meni armeijaan.

Kerroin omista kokemuksista.

Laivaston aliupseerikoulussa jaettiin koko komppania (150) 5-6 hengen ryhmiin, jotka kilpailivat keskenään koko päivän eri lajeissa. Kuntoni oli huono ja kun piti juosta, jäin jälkeen. Kaverit huusivat: ”Tule jo p…le!” Vastasin, että en mä pysty juoksemaan kovemmin vaikka miten kiroilisitte. Auttakaa!

Sitten ehdotin, että kaksi parasta juoksijaa tuli kummallekin puolelleni. Otin heidän kädestä kiinni ja laskin osan painostani niille. Juoksu keveni ja pysyin vauhdissa mukana. Tämän kokemuksen perusteella pidimme ennen jokaista uutta tehtävä pikapalaverin, miten käytämme parhaiten ryhmän voimaa ja osamista.

Voitimme ylivoimaisesti, vaikka kaikki ryhmät oli jaettu aikaisempien suoritusten perusteella tasavertaisiin ryhmiin.

 

 

Blogikirjoitukset

Kuria kouluihin

Rehtori julisti kouluun armeijakurin – arvosanat lähtivät hurjaan nousuun

Kommenttini Facebookissa

Mielenkiintoinen esimerkki ja varsinkin miten se on vaikuttanut oppimistuloksiin. Ammattisotilas on kokenut mielen ja sydämen tasolla, mikä merkitys on järjestyksellä ja kurilla. Siksi hän osaa viestiä sen oikealla tavalla ja uskottavasti – voimakkaalla, mutta ystävällisellä tahdolla.

Kun humanisti opettaja pyrkii samaan ilman kokemuksia, voi se helposti lipsahtaa pinnallisen määräämisen ja vääränlaisen vallankäytön puolelle. Uskottavuus puuttuu. Haaste saada samoja tuloksia aikaan on silloin paljon paljon suurempi. Kyse on opettajan hengen voimasta ja tahdosta, jota ei voi opiskella kirjoista ja yliopistossa. Ne on koettava. Pitäisikö opettajien koulutukseen lisätä vaativa survival jakso?

 

Marjatta Jabe Ruotsisa on todella kuri höllentynyt kouluissa. Kun tuttavamme, joka on rehtori kävi Suomessa tutustumassa, hän totesi negatiivisesti, että meillä kouluissa on autoritääristä. Itse olen sitä mieltä, että opettaja on johtaja ja selkeät säännöt tarvitaan. Se on yksi oleellinen Suomen koulun menestymisen syy.

KMS. Autoritäärisyys ei kuitenkaan tarkoita vain määräämistä ja pakottamista (tarvitaan joskus). Autoritäärisyys oikein toteutettuna on selkeän tahdon ilmaiseminen ja pelisäännöistä kertominen siten, että se ymmärretään, hyväksytään ja halutaan toteuttaa. Oppilaat eivät ole alamaisia, joiden on vain toteltava. Oppilaat ovat kumppaneita, joiden kanssa pidetään yhdessä huolta, että pelisääntöjä noudatetaan. Kysymys ei ole vain mitä kerrotaan, vaan myös miten se kerrotaan.

Blogikirjoitukset

Onko se tämä vuosi?

Tuleeko vuosi 2017 olemaan urasi kiitorata?

Kommenttini.

Elä tämä päivä kuin kuolisit huomenna. Suunnittele huomista kuin eläisit ikuisesti.

Jokaisesta vuodesta voi tehdä ”tämä vuosi” – elämällä hetkessä, kokemalla rohkeasti uusia asioita tai kokemalla vahoja asioita uudella tavalla näkökulmia vaihtamalla. Uudet haasteet voivat liittyä työhön, harrastuksiin, ihmissuhteisiin ym. Mutta ne voivat liittyä myös henkiseen kasvuun.

Fyysisissä asioissa tulee rajoja vastaan (ikä, kunto, olosuhteet, raha…). Henkinen maailma on rajaton.

 

Blogikirjoitukset

Keskustelua liikenneselvityksestä

Facebookissa on jaettu artikkeleita ja otettu kantaa liikenneministerin ja pääministerin toimintatavoista.

Kommenttini.

Vanha sananlasku: ”Ajattelemalla ja tekemällä kuten ennenkin pääsee vain sinne minne ennenkin on päässyt.” Nykyisessä dynaamisessa maailmassa ei pääse edes sinne asti. Tarvitaan innovaatioita, uusia ajatuksia, rohkeutta, hallittua riskinottoa ja ennakkoluulottomuutta. Erityisesti johtaminen ja toimintatavat tarvitsevat uudistumista.

Yksikään yritys ei menesty pitkään, jos se tekee aina kuten ennenkin. Tämän näkökulman pitäisi olla itsestään selvyys myös yliopistojen, sairaaloiden ja seurakuntien johdolle, joissa kokemusteni mukaan ja yleistäen muutosvastarinta on suurin – ja se koskee usein enemmän johtoa kuin muuta henkilöstöä. Yrityksissä muutos on pakko, jos haluaa säilyä hengissä. Kunnissa on viime vuosina ollut havaittavissa positiivisia liikahduksia parempaan suuntaan. Vastaavaa vuorovaikutusta etsitään myös yhteiskunnan tasolla.

Liikenneselvitykseen en ota kantaa puolesta tai vastaan, koska tiedän siitä liian vähän.

*****

Menestyvät yritykset käyvät eri tasoisia keskusteluja koko organisaatiossa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja uhkista. Välillä keskustellaan konkreettisista ratkaisuista, välillä idea- ja visiotasolla. Oleellista on, että tässä alkuvaiheessa mitään ei ole lyöty lukkoon eikä asiaa ole valmisteltu niin pitkälle, että jos ja kun joku on eri mieltä, siitä tulee arvovaltakysymys. Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnan tasolla tämä on liian radikaali ja uusi toimintatapa.

Aikanaan Kekkonen toimi jämäkkänä presidenttinä ja päätti asioista. Kun Koivisto tuli presidentiksi, ryhtyi hän ennen päätöksiä keskustelemaan asioista, jotta saisi päätösten taakse laajemman ymmärryksen ja kannatuksen. Ja kansa valitti: ”Etkö sä osaa tehdä päätöksiä?”

Blogikirjoitukset

Työpaikan hakeminen, itsesääli / usko onnistumiseen.

LinkedInissä on kirjoitus ”Tosissaan työtä hakevalla ei ole aikaa rypeä itsesäälissä”.

Kommenttini.

Valmensin 1990 -luvun pahimpaan laman aikana 25 työtöntä, joilla kaikilla oli korkeakoulututkinto. Voimakkain asenne oli, että töitä ei saa, kun työttömyys Suomessa on lähes 20 %. Yksi oli erityisen negatiivinen ja uhosi tätä moneen kertaan. Kysyin häneltä: ”Montako työpaikkaa sinä tarvitset?” Hän ei vastannut, joten toistin kysymyksen. Hän tokaisi: ”No yhden!” Sanoin: ”Uskotko sinä fiksu, koulutettu ja kantaa ottava persoona ihan oikeasti, että et löydä sitä yhtä työpaikkaa?”

Vähitellen asenne muuttui ryhmässä, joka oli melkein suggeroinut itsensä häviäjä asenteeseen. Kahden seminaaripäivän aikana viidellä oli työpaikkahaastattelu toisena päivänä. Tein niistä harjoitukset. Ensin harjoiteltiin. Sitten arvioitiin. Sitten harjoiteltiin uudestaan ja arvioitiin. Kaikkien itsensä ”myymisen” osaaminen kasvoi. Eniten muuttui usko omaan onnistumiseen. Näistä viidestä kolme sai heti hakemansa työn. Muista en tiedä, koska valmennus oli tilattu ilman seurantaa.

Myöhempi lisäys.

EkonomiEsimies valmennuksessa harjoittelemme kehityskeskusteluja. Yksi työtön osallistuja kertoi, että hän on hakemassa vaativaa tehtävää. Voidaanko harjoitus soveltaa ko. tilanteeseen? Näin tehtiin ja harjoituksen jälkeen analysoitiin hänen toimintansa. Hän näki omia virheitään ja tajusi miten itsensä pitää ”myydä” siten, että ei leuhki, tuo esiin omat osaamiset ammatillisesti, ja heikot puolet voi esittää siten, että se herättää uskoa kehittymiseen. Tällainen esitys koetaan avoimeksi ja se herättää luottamusta. Yrityksessä haettiin kahta avainhenkilöä. Haastattelu meni niin hyvin, että hänelle tarjottiin molempia.

Tästä harjoitustilanteesta on lyhyt otos videon loppuosassa (klikkaa tätä).

 

Blogikirjoitukset

Kuka on oikeassa

Anne Berner kirjoitti aiheesta: 2017 – kukaan ei ole ollut täällä ennen.

Komenttini.

Käytän joskus seuraavaa harjoitusta seminaareissa, kun keskustelu ryhmän todellisesta ongelmasta jämähtää ”juupas-eipäs” väittelyksi ja siitä on yrityksessä voitu taistella jopa vuosia. Posket punertuvat, äänet nousevat ja asiat henkilöityvät. Vaihdan kaikkien roolit esim. siten, että asentajasta tehdään päällikkö, päälliköstä suunnittelija, toimitusjohtajasta luottamusmies, työntekijästä asiantuntija jne. Sen jälkeen jatketaan keskustelua täysin samasta ongelmasta. Samalla pidän huolen, että jokainen pysyy uudessa roolissaan. Useimmiten yhteisymmärrys löytyy muutamassa tunnissa.

Kerrran temperamenttinen ja kriittinen luottamusmies oli toimitusjohtajan roolissa. Puolen tunnin keskustelun jälkeen hän heitti kynän pöydälle ja sanoi tuohtuneena: ”Tällaista paskahommaa en suostuisi koskaan tekemään vaikka saisin kymmenkertaisen palkan!”

Julkisessa keskustelussa häiritsee neljä asiaa. Ihmisillä on vankat mielipiteet, vaikka tietävät itse asiasta ja sen taustoista korkeintaan 5 %. Tehdään kapea-alaisi tulkintoja (jotka yleensä paljastavat tulkitsijoiden negatiivisen asenteen). Asiat otetaan henkilökohtaisesti ja henkilöidään. Vaikeasti päätettäviin asioihin suhtaudutaan liikaa tunteella ja sen seurauksena niitä liioitellaan ja/tai vähätellään.

Blogikirjoitukset

Mihin johtajia tarvitaan?

LinkedInnissä on kysymys: Vastuu ja vapaus lisääntyvät. Mihin johtajia enää tarvitaan?

Kommenttini.

Jokainen organisaatiossa löytää tehtävänsä ja tarkoituksensa:
* kun jokainen tekijä keskittyy pääasiassa omiin avaintehtäviinsä ja vastuualueeseensa (työn suorittaja, asiantuntija, lähiesimies, päällikkö, johto…),
* kun tieto on avointa, selkeää ja kulkee nopeasti oikeaan paikkaan,
* kun tieto synnyttää vuorovaikutuksen avulla todellista ymmärrystä,
* kun yhteistyö on reilua ja se palvelee tavoitteiden saavuttamista,
* kun keskinäinen arvostus ja palautteet varmistavat, että jokainen kokee itsensä ja työnsä tärkeäksi.

Johtajien ja esimiesten työn painopiste siirtyy entistä enemmän ympäristön havainnointiin, verkostojen rakentamiseen, johtamisen oppimiseen ja työrauhan antamiseen itseohjautuville ihmisille/ tiimeille. Yksi tärkeä tehtävä on pitää huolta, että jokainen organisaatiossa tietää mitä häneltä odotetaan, jonka jälkeen hän voi keskittyä omiin tehtäviinsä tietäen samalla mistä hän saa tietoa, apua, tukea… kun sitä tarvitsee.

Blogikirjoitukset