LinkedInissä keskustellaan toisinaan hyvistä ja huonoista testeistä. Molempia löytyy – ja paljon. Kaikista kuitenkin saadaan jotain ajatuksia ja toivottavasti oivalluksia.
Kun tavoitteena on itse- ja ihmistuntemuksen lisääminen, jopa horoskooppeja voi käyttää, koska niistä saa käsityksiä ihmisten ominaisuuksista ja miten ihmiset käyttäytyvät. Totuuksia mitkään testit tai horoskoopit eivät kerro.
Vaarallisimpia testejä ovat ne, joiden tulokset väittävät jonkin profiilin ja kirjallisen tekstin muodossa minkälainen ihminen on, ja synnyttävät harhaluulon, että se on totta. Kokeessa suurelle opiskelijaryhmälle jaettiin persoonallisuustestin kysymyslomakkeet. Testauksen jälkeen jokainen sai yksilöllisen kirjallisen kuvauksen omasta tuloksestaan. Sitten heiltä pyydetään arviota miten hyvin tulos vastasi omaa käsitystä. Asteilkolla 0-5 keskiarvoksi tuli 4,3. Kaikki olivat saaneet saman yksilöllisen kuvauksen eli saman paperin.
Tämä tarkoittaa myös, että pelkkien persoonallisuustestien perusteella ihmisiä ei pidä rekrytoida. Varteenotettavat rekrytoijat toteavat, että testin painoarvo saa olla korkeintaan 20 % ja haastattelujen 80 %. Tulokset ovat suuntaa antavia, joiden ”totuudenmukaisuutta” arvioidaan keskustelemalla testattavan kanssa. Eniten pitää varoa ns. ”kirjanoppineita”, jotka ovat aivopesseet itsensä uskomalla liikaa omiin testeihin ja joiden todellinen osaaminen ja ihmistuntemus on vähäinen.
Testaajan tärkeimmät ominaisuudet ovat itsensä rehellinen tunteminen (tunne itsesi – tunne muut), aito vuorovaikutustaito ilman ”oikeassa olevaa” ammattiroolia ja rohkeus kyseenalaistaa omat käsityksensä. Taustalta pitää myös löytyä hyvä itseluottamus, johon liittyy ymmärrys, että voin myös erehtyä tulkinnoissani.