Miksi olet sellainen kuin olet?

Itseluottamus on ihmisen sisäinen mielikuva eli tunteenomainen käsitys ja uskomus itsestään. Se ei siis ole mikään fyysinen suure tai tarkasti määriteltävissä oleva pysyvä kokonaisuus kuten pituus ja paino. Itseluottamus horjuu ja heiluu kuten puut tuulessa. Tänään se on korkea, huomenna matala. Henkilö A:n kanssa se on vahva, henkilö B:n kanssa heikko. Tutussa tilanteessa se on vakaa, vieraassa tilanteessa horjuu.

Kun haluat selvittää itsellesi kuka olet ja miksi olet sellainen kuin olet, koko elämää ei tarvitse käydä läpi (esim. 40-vuotias ihminen on elänyt 14.600 päivää). Muutamat ratkaisevat hetket ja tapahtumat riittävät.

MITKÄ OVAT OLLEET

  • Neljästä kuuteen ihmistä, jotka ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
  • Kuudesta kymmeneen kohtalokkainta hetkeä elämässäsi?
  • Kuudesta kymmeneen ratkaisevinta valintaa, jotka olet tehnyt?

Voit käsitellä näitä kolmea eri kohtaa pohtimalla rennossa tilassa mieleen nousevia ajatuksia. Tunne on vahva tiedon ja mielikuvien välittäjä. Vähitellen sinulle syntyy kokonaiskuva tapahtumista ja miten ne ovat vaikuttaneet sinuun. Tärkeimmät näkemykset kannattaa kirjata mustiin, jotta niihin voi palata myöhemmin.

Tämä ei tarkoita tiukkaa analysointia, vaan kyse on kokemusten maistelutehtävästä. Nuku yön yli ja pohdi uudestaan. Vähitellen ihmisten, tapausten ja valintojen vaikutukset selkenevät ja ymmärrät, miksi olet sellainen kuin olet.

RATKAISEVIEN HETKIEN VAIKUTUS VOI OLLA PYSYVÄ

Yksi hetki voi kestää vain muutamia sekunteja, mutta sen aiheuttama tuska voi kestää vuosia ja arpi saattaa olla ikuinen.

  • Tyttö lähestyi koulussa poikaa, johon hän oli ihastunut. Poika työnsi hänet pois: ”Sinä olet niin ruma ja paksu!” Tämä lause poltti jäljen tytön minäkuvaan ja hän on toistanut sitä alitajuisesti mielessään vuosia, jonka seurauksena hän pitää itseään rumana ja syö likaa.
  • Vanhemmat pitivät poikaa saamattomana ja huomauttelivat siitä usein. Aikuisena hänellä oli suuria vaikeuksia työpaikan saamisessa, koska haastattelutilanteissa alitajunta toisti: ”En voi saada tätä työtä, koska olen niin saamaton!”

Tällaiset – joskus jopa tahattomat – kommentit synnyttävät tiedostamattoman dialogin itsensä kanssa. Kun joku antaa edellä mainitulle aikuistuneelle naiselle tai miehelle aidon ja rehellisen positiivisen palautteen, hän ei usko sitä ja kokee sisimmässään, että palautteen antaja mielistelee tai teeskentelee.

RATKAISU

Kun joku loukkaa sinua, kohtaa tilanne parhaalla mahdollisella ”minimireaktiolla”. Mikä on vähin mitä voit ajatella ja tehdä, jotta sisäinen rauha palautuu? Maksimireaktio on ihmisen tai hänen omaisuutensa vahingoittaminen. Minimireaktio voisi olla kirjeen kirjoittaminen tapahtumasta, mutta ei sen lähettäminen. Vähän suurempi minimireaktio olisi sen lähettäminen. Itsetuntemuksen ja itseluottamuksen kasvattamisen kannalta erittäin merkittävä vaihtoehto on kertoa hänelle kasvotusten miltä sinusta tuntui.

Kaikkein tärkein keskustelu on kuitenkin itsesi kanssa ja anteeksi antaminen. Tässä kohtaa pitää erottaa toisistaan anteeksi antaminen ja tapahtuman hyväksyminen, jotka ovat kaksi eri asiaa. Väärää kohtelua ei pidä hyväksyä, mutta anteeksi voi antaa oman itsensä takia.

Anteeksi antaminen ei aina ole suuri herkistävä tunne, jota koemme, kun kotona riidan jälkeen paine purkautuu ja halaamme itkien toisiamme. Anteeksi antaminen vaikeimmissa tapahtumissa on tietoinen valinta, jonka tavoitteena ei ole hyväksyä tapahtuma, vaan oman mielenrauhan palauttaminen. Voit jopa ajatella ja olla ylpeä, että olet hyvä ihminen, koska et toimi samalla tavalla.

MINUUS (CORE)

Aki Hintsa määrittelee kirjassa ”Voittamisen anatomia” coren eli minuuden eräänlaiseksi henkiseksi profiiliksi. Se on ihmisen ydin, jonka tunteminen tarkoittaa itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa perinpohjaista tuntemista. Minuus on kaikkea muuta kuin nimi, koulutus, osaaminen, työrooli, harrastukset ja jopa omaisuus, jotka usein luetellaan, kun joku kysyy: ”Kuka sinä olet?”

  • Kuviteltu minuus muodostuu siitä kaikesta, mitä ihmiset ovat sanoneet sinulle ja mitä olet elämäsi aikana kokenut.
  • Aito minuus on se osa sinua, jossa ovat kaikki tunteesi, persoonasi, arvosi, viisautesi… eli asiat, jotka määrittelevät sinut aikuisena ihmisenä ja jotka ovat syvemmällä tasolla kuin taidot ja osaaminen.

VIISI KYSYMYSTÄ

1   Perustuuko minäkuvasi pääosin siihen, mitä muut sinusta ajattelevat ja sanovat?

2   Teetkö asioita tehdäksesi muut onnelliseksi, vaikka saisit itse pahan mielen?

3   Onko sinusta vaikea iloita aidosti toisten onnistumisista?

4   Moititko itseäsi huonoksi tai typeräksi, jos teet virheen – tai joskus vaikka et tekisikään?

5   Onko sinun vaikea ottaa riskejä elämässäsi?

Jos vastaat yhteenkin kysymykseen ”kyllä”, minäkuvasi voi olla vääristynyt. Jos vastaat kolmeen kysymykseen ”kyllä”, et elä aidosti omaa elämääsi, koska teet liikaa valintoja menneiden tapahtuminen pohjalta.

SUHDE ITSEEN

Tuntematon filosofi: ”Vietän koko loppuelämäni itseni kanssa, joten aion pitää huolta, että olen hyvässä ja innostavassa seurassa.”

Ihmisen tärkein suhde on suhde oman itseen. Lähes kaikki ihmiset kokevat lapsuudessaan traumaattisia hetkiä, joita ei voi muuttaa. Me emme ole niistä vastuussa, koska emme voineet tapahtumille mitään. Mutta olemme vastuussa siitä, mitä aikuisena ajattelemme itsestämme ja minkälaisia valintoja teemme.

Hylkäätkö itsesi, kun joku toinen on hylännyt sinut?

  • Poika ei saanut hyväksyntää, kannustusta ja rakkautta isältään. Vaikka hän teki mitä tahansa, löysi isä aina virheitä ja huomautti niistä. Isä on jo kuollut, mutta poika jatkaa samaa sisäistä dialogia itsensä kanssa ”en osaa, en opi, teen väärin…”. Uusissa tilanteissa tämä alitajuinen mielikuva ohjelmoi hänet usein epäonnistumaan.

Syytätkö itseäsi asiasta, joka tapahtui sinulle vuosikymmeniä sitten?

  • Luonteeltaan rauhallisella tytöllä oli aktiivinen isoveli joka menestyi koulussa. Kun tyttö aloitti koulun, asettivat vanhemmat hänelle samoja odotuksia. Jatkuva vertaaminen masensi tyttöä ja koulumenestys oli heikko. Opetellessaan aikuisena jotain uutta, muistutti alitajunta: ”Olen huono!” Tämän sisäisen dialogin takia hän vältti uusia tilanteita ja uuden oppiminen tuntui usein ylivoimaiselta.

Sisäinen dialogi on automaattista ajattelua, joka muuttaa menneisyyden tulevaisuudeksi. Se ylläpitää kuvitteellista minäkuvaa, joka määrittelee minkälainen ihminen on.

Toisinaan ihmisen on annettava itse itselleen sitä, mitä vaille hän on jäänyt (rakkautta, arvostusta, anteeksiantoa…).

NELÄ KYSYMYSTÄ

  1. Kuka olet ja kuka haluat olla syvällä sydämessäsi?
  2. Koska viimeksi tapasit oman itsesi, jonka seurassa olet aidosti onnellinen?
  3. Mitä muut saavat, kun annat heille itsesi ja minuutesi kokonaan?
  4. Onko kanssasi kiva olla ja elää?