Oletko aikaoptimisti

On hienoa, kun joku haluaa saada paljon aikaan ja nauttii tekemisistään. On hyvä, kun ihminen on innostunut ja pystyy nopeasti sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin – joustamista tarvitaan, maailma muuttuu. On upeaa, kun joku osaa pitää monta rautaa tulessa, asiat etenevät vauhdilla ja ympärillä tapahtuu.

Mutta rajansa kaikella. Tämä ”taito” voi myös kasvaa liian suureksi ja seuraamukset ovat kielteisiä. Nuorena multitaskaaminen ja kiireellä tekeminen tuntuu hyvälle, mutta siitä tulee helposti tapa, josta vanhempana on vaikea päästä eroon, kun elimistö ei enää jaksaa samaa vauhtia.

Aikaoptimisti kuvittelee ehtivänsä, tekevänsä… kunnes asiat kaatuvat niskaan. Seurauksena syntyy stressiä, muistihäiriöitä, laatuvirheitä, läheltäpiti tilanteita, uniongelmia ja fyysisiä oireita, ärtymystä, turhautumista, riittämättömyyden tunnetta ja jopa kyynisyyttä.

Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan noin puolet palkansaajista ja vielä useampi ylempi toimihenkilö kärsii jatkuvan kiireen aiheuttamasta stressistä. Nykypäivän dynaaminen työelämä synnyttää monille stressiä. Ei ole järkevä, että sitä lisätään omalla työskentelytavalla.

MITKÄ OVAT AIKAVARKAASI

Seuraavat kysymykset auttavat sinua tiedostamaan, oletko aikaoptimisti, joka stressaa sekä sinua että muita. Jos vastaat moneen kyllä, olet todennäköisesti aikaoptimisti.

  1. Varaat tehtävien tekemiseen liian vähän aikaa.
  2. Joudut muuttamaan aikataulujasi.
  3. Arvioit ehtimiset ja matka-ajat väärin.
  4. Innostut uusista asioista liian helposti.
  5. Haluat olla monessa mukana ja tehdä kaikkea.
  6. Et osaa sanoa ”ei”; otat helposti vastaan tehtäviä.
  7. Sinun on vaikea asettaa tehtäviä tärkeysjärjestykseen.
  8. Et tunne kapasiteettiasi ja rajojasi.
  9. Lykkäät jatkuvasti asioita, tapaamisia, tekemisiä…
  10. Päätät aikatauluista, mutta unohdat välillä kertoa siitä kaikille osapuolille.
  11. Keskeytät työsi, kun mieleen pulpahtaa ideoita ja ajatuksia (sisäinen tekijä).
  12. Keskeytät työsi, kun eteen tulee uusia tilanteita tai muita asioita (ulkoinen tekijä).
  13. Työt johtavat sinua sen sijaan että ennakoisit tilanteita ja johtaisit töitäsi.
  14. Tunnet olevasi tehokas ja aikaansaava vasta kun sisälläsi on ”poltetta”.
  15. Toimit usein impulsiivisesti tunteen pohjalta.
  16. Haluat olla supersuorittaja.
  17. Tunnet riemua, kun viime tipassa teit jotain / ehdit paikalle.
  18. Et halua pysähtyä, koska et pidä hiljaisista hetkistä.
  19. Sinulla on tarve korostaa itseäsi tekemällä paljon ja kertomalla kiireistäsi.
  20. Syytät usein muita ja olosuhteita aikataulujesi pettämisestä.

PÄÄTÖKSET

Kun olet käynyt läpi kaikki kysymykset,

  • valitse kaksi tai kolme tärkeintä kohtaa, joiden hyväksi päätät tehdä jotain.
  • Jos suinkin mahdollista määrittele tavoite, tee suunnitelma, päätä missä tilanteissa aiot toimia uudella tavalla ja miten voit seurata edistymistäsi.
  • Aloita toimintatapasi uudistaminen.

MUUT IHMISET

Aikaoptimisti kuvittelee usein muidenkin toimivan samalla tavalla ja aiheuttaa ympärilleen sekaannusta ja epävarmuutta. Toisille aikaoptimisteille tämä saattaa sopia, mutta suurin osa ihmisistä ei sitä halua. He haluavat pelata joukkuepeliä ja kunnioittavat aikatauluja, koska tietävät mitä tapahtuu, jos ne eivät pidä (henkinen rasitus, turhaa työtä…). He ovat myös usein huolissaan aikaoptimistien jaksamisesta.

Stressi on elimistön alkukantainen reaktio lyhytaikaiseen tilanteeseen (taistele tai pakene), jolloin elimistön valmiustila nousee: syke kiihtyy, verenpaine kohoaa, verenkiertoon erittyy adrenaliinia ja kortisolia. Tässä tilassa ihminen saa käyttöönsä lisää voimavaroja kriisistä selviämistä varten. Lyhyellä aikavälillä stressi parantaa keskittymiskykyä, muistia ja luovuutta. Mutta mitä tapahtuu, kun elimistö on viikkoja, kuukausia ja vuosia tässä tilassa? Pitkittyneessä stressissä hormonien tuottamat edut häviävät: keskittymiskyky ja suorituskyky heikkenevät, ajattelu kapenee ja jäykistyy, mieliala ja innostus laskevat. Tila muodostaa terveysriskin, joka altistaa monenlaisille sairauksille.

Aika on addiktioni sanoi it-asiantuntija. Hän ei ole aikaoptimisti, mutta hänen työskentelytapansa voi vaikuttaa muihin samalla tavalla. Hänen intohimonsa on nopeammin, tehokkaammin, aikaisemmin ja jos muut eivät toimi samalla tavalla, voi hän tuskastua. Positiivista on, että tällainen suorittaja suunnittelee päivänsä ja elää nautiskellen minuuttiaikataulun mukaan. Hän saa paljon aikaa ja voi opettaa muillekin tavoitteellisuutta ja keskittymistä oleelliseen. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu myös rentoutuminen, jolloin hän voi tehdä vapaasti mitä haluaa. Hänellä on harvoin kiire, hän vain toimii tehokkaasti. Eniten häntä stressaa muiden saamattomuus, tehottomuus ja välinpitämättömyys. Hänet tunnistaa usein siitä, että hän on mieluummin kymmenen minuuttia etuajassa kuin minuutin myöhässä.